Täällä sitä ollaan vaihteeksi kaupunkiresidenssissä Lappeenrannassa. Pimeää on, vaikka hetkeksi lumipeite maisemaa saapuikin valaisemaan. Kuva on Linnoitukselta, Lappeenrannan omasta vanhasta kaupungista, joka nykyään on varsin viehättävä aikamatkailu- ja tunnelmointipaikka. Vallipolun näkymät viehättävät jopa räntäsateessa!
Pikkuista pakua pakkaillaan jo seuraavaa Pirkanmaan reissua varten. Asbestia ei hirsitaloni keittiön lattian näytteistä löytynyt, joten suunnitelmissa on omatoimisia purkuhommia ja nuohoojankin kanssa on treffit sovittu. Jospa kohtapuoliin saataisiin jo tuli keittiön hellaan ja kenties saunakin käyttöön! Mutta hetki vielä pitää malttaa nauttia kaupunkielämän helppoudesta ja kerätä voimia tienpäälle lähtemistä varten.
Tällä viikolla pääsin Autismiliiton kokemusasiantuntijana heittämään keikan erään hyvinvointialueen ammattilaisille suunnatussa koulutuksessa. Oman autismikirjon diagnoosini varmistumisesta on kulunut kymmenisen vuotta ja olen sen jälkeen harvakseltaan pitänyt näitä teoriatietoa täydentäviä puheenvuoroja. Nykyään ne hoituvat yleensä etäyhteyksin, mutta mieluiten juttelen ihan liveyleisölle. Autismikirjon arjesta kertoessani olisi kiva nähdä kuulijoiden reaktioita ja hieman säätää juttujeni outoutta sen mukaan, mitä porukka pystyy ottamaan vastaan. Kun aiheena on väestöstä sadasosan kokoisen vähemmistön asiat, voivat arjen esimerkit olla monille uutta ja hämmentävääkin kuultavaa. Ja juuri siksipä näitä puheenvuoroja tarvitaan.
Tällä kertaa kerroin kuulijoille muun muassa siitä, että autismini liittyy ihan koko kehooni. Hermoston erilaisuus ei vaikuta vain aivoissa, vaan se saa myös varpaani vipattamaan ja hankalassa paikassa käteni tekemään toistuvia liikkeitä. Kerroin siitä, mihin kaikkeen sellaiseen, mikä ”nentille” eli neurotyypilliselle on perusarkea, minulla kuluu paljon energiaa. Valmistautumista vaatii ja stressikuormaa lisää vaikkapa ruokakauppaan lähteminen tai siellä niiden loisteputkivalojen kanssa selviäminen. Ja että ei kannata silti hämääntyä siitä, että voin kuitenkin omaan tahtiini remontoida vaikka hirsitaloa. Pienet asiat voivat muodostaa arjessani valtavia esteitä ylitettäväksi. Ja hyvin pienet, oikein asetellut seikat taas voivat myös auttaa niiden yli. Tällaisen hermoston kanssa ja ympäröivään yhteiskuntaan verrattuna erilaisena eläminen tuottaa kummallisia haasteita ja siksi myös selviytymiskeinoni ovat usein muiden mielestä outoja ja epäloogisen näköisiä.
Näistä autismikirjon asioista olen aiemmin kirjoitellut kolumnia, joten jos aihe kiinnostaa, niin niitä pääset lukemaan Autismiliiton verkkosivuilta. Ja kannattaa siellä liiton sivuilla tutkia muitakin materiaaleja. Siellä on sitä uusinta, tutkittua tietoa aiheesta ja autismiin liittyviä stereotypioita ja ennakkoluuloja ei tarvitse tuon organisaation parissa väistellä. Meitä kokemusasiantuntijoita voit kysellä koulutuksiin ynnä muihin tilaisuuksiin täältä löytyvistä yhteystiedoista.
Yksi pimeän vuodenajan selviytymiskeinoistani ovat joulukalenterit. Tänä vuonna maaseutureissuunkin pakataan mukaan kuvakalenteri, jossa kimmaltelee satumainen junamaisema. Siitä saan joulukuussa napattua joka aamu pienen motivaatioboostin – varsinkin, kun kuva vie minut myös Harry Potterin tarinan tunnelmiin.
Tässä vielä mainitsemani linkit:
Minun kolumnini Autismi-lehdessä
Autismiliiton kokemusasiantuntijat
Luo oma verkkosivustosi palvelussa Webador