Unelmoijan elämään sisältyy paljon odottelua. Tällä odotellaan nyt kiinteistökaupan toteutumista. Sen piti jo olla ihan selvä juttu, mutta niin vaan paperityöt hidastavat unelmaan käsiksi pääsemistä. Hankalinta on, etten tiedä, milloin homma on paketissa. Ei auta, kuin odotella. Huomaan, että tällainen kärsivällisyys ei ole yksi vahvuuksistani. Ylikierrokset sähköistävät arkea ja sukat pyörivät jalassa. Koetan miettiä, että tässä on nyt ihan positiivisesta asiasta kyse ja ei edes oikeasti ole mikään kiire. Kaivan esiin tutut stressinhallinnan konstini: kynttilän, teekupposen ja keskeneräisen legohomman rakentelun. Kyllä tästä selvitään ja pääsen vielä toteuttamaan suunnitelmiani ja elämään unelmaani todeksi!