Peseytyminen puuhellan äärellä ja muita selviytymisvinkkejä

Muutama viikko vakioasukkaan elämää on nyt kesämökkiä vielä muistuttavassa hirsitalossani takana. Päätös muuttaa remontin keskelle talvipakkasten paukkuessa oli hyvä. Nyt voin rauhassa heräillä täällä kotona ja käydä aamuteen jälkeen pohtimaan, mistäs kohtaa tänään rapsuttelisin taloani vai olisiko päivän ohjelmana vain lämmitys- ja vesipuuhat, ulkoilu metsässä ja päiväunet. Paljon aikaa meneekin nyt perusasioiden ylläpitoon. Pelkästään ovesta ulos lähteminen on melkoinen operaatio. Ensin pitää selvittää säätilanne. Sitten käydään sen mukaan pukemaan koiraa ja itseä. Toppahousut löytyvät purkuvaiheessa olevaan eteiseen johtavan oven raosta, siitä sisäovea vasten pystyyn nostetun patjan vierestä, missä ne ovat tilkkeenä aina, kun ne eivät ole jalassani. Lähtiessä pitää miettiä tarkkaan, mitä tavaraa oli menossa ulos ja mitä sieltä sisälle, koska patjaviritysovesta ei voi rampata ees taas turhan takia. Yleensä ne roudattavat ovat likavettä ulos ja polttopuuta sisään. Lisäeristeiden tarpeet ja vetoisat kohdat ovat käyneet kovilla pakkasilla kätevästi ilmi. Eiköhän ensi talveen mennessä tekstiilitilkkeiden tilalla ole hyvät kerrokset ekovillaa, pahvipaavoa ja pellavarivettä – ja niitä kunnollisia ovia.

Eloni muistuttaa mökkeilyä senkin puoleen, että vesipumppu odottaa vielä käyttöönottoa. Nuohoustiimi ei myöskään onnistunut saamaan saunan piippua auki jäässä olevasta naakanpesämoskasta. Keittiön puuhellaa onneksi pääsin jo lämmittämään. Peseytyminen kantovesillä ilman saunaa tai lattiakaivoa on operaatio, johon olen saanut jo jonkinlaisen rutiinin kulkemaan. Joten tässäpä tulee vinkkiä kaikille muillekin kylppäriremontoijille tai saunatta mökkeilijöille.

Ensin hankitaan koirien uima-allas (tämän vinkin löysin netistä), sellainen haitarille taiteltava malli on kätevä. Mietin alkuun, mitenköhän se mahtuu tuvassa aukeamaan, mutta eipä sitä tarvitsekaan levittää kokonaan, vaan se muotoutuu minun keittiössäni sopivasti jonkun tuntemattoman vesistön malliseksi alueeksi, siihen jääkaapin ja polttopuiden väliseen koloon. Puuhellaan viritetään tulet ja kattilassa laitetaan lämpiämään joko juomakäyttöön liian kauan seissyttä kantovettä tai sitten lunta (joka on muistettu tuoda sisään). No tämän vaiheen voisi hoitaa myös vedenkeittimellä tai sähköhellalla. Kun vesi on sopivan lämmintä, se kaadetaan ämpäriin ja sitä virutetaan peseytyjän päälle vaikkapa kertakäyttömukilla. Minulla vettä kuluu pesukertaan kohtuu pitkien hiusten kanssa ehkä viisi litraa, jos sitäkään. Sitten vaan hellan luukku auki ja siihen eteen kuivailemaan ja lämmittelemään, ai ai! Lopuksi haitarialtaan yhdestä kulmasta kaadetaan harmaavesi likaämpäriin. Pohjassa oleva tulppa olisi toki toinen vaihtoehto, mutta varmasti hankalampi. Tyhjennys vaatii yksilösuorituksena toteutettuna hieman akrobatiaa, mutta onnistuu kyllä.  Minun huushollissani harmaavesi kiertää vielä kemiallisen vessan vetokäyttöön. Uima-altaan voi sitten lopuksi huuhtaista tilkalla puhdasta vettä ja kuivata vanhalla pyyhkeenrievulla. Tällainen peseytyminen kannustaa käyttämään kohtuullisia määriä vettä, koska mitä vähemmän lotraa, sitä helpompaa kaikki on toteuttaa. Jos olisi useampi peseytyjä, niin tyhjentäisin vedet välillä.

Sellainen kriteeri minulla oli muuton ajankohdalle, että kosteusvauriosta kärsinyt keittiön lattia täytyy olla uudistettu. Ja niinpä se saatiin sukulaisten avustamana kasaan. Pääsin testailemaan ekovillan puhaltamista ja perinnepahvin teippailua ja hauskaa oli! Hurjasti tässä tulee opittua uutta ja edullisessa talossa on turvallista kokeilla taitojaan. Hyvä siitä lattiasta tuli ja komeakin paikallisen höyläämön mäntylankkuineen. Nyt kovilla pakkasilla se on päässyt heti todelliseen testiin ja niin vaan uusi ja entistä ohuempi lattia pitää lämmön sisällä paremmin, kuin viereisessä huoneessa vielä olevat, vanhan rakenteen päälle kasatut lastulevy-, lasivilla- ja muovimattokerrokset. Lankkujen pintakäsittelyä pohtiessani törmäsin suopakuuraukseen ja se oli helppo valinta, koska se on maalaamista alkuperäisempi, helpompi ja halvempi toteuttaa. Nyt sitten kuuraillaan sillä samalla pellavaöljysuovalla keittiötä siivouspäivinä ja kerran vuodessa vähän väkevämmällä liuoksella. Astiat ja ruokatarvikkeet ovat tässä vaiheessa boheemisti avohyllyillä ja seuraavana on vuorossa seinien kunnostaminen ja kierrätettyjen kaappien asentaminen paikoilleen.